Onko sinulla kuva? Tunnista kala heti Fishby-sovelluksella.
Avaa sovellusKuvaus
Hopeakarppi (Carassius gibelio) on särkikalojen heimoon (Cyprinidae) kuuluva makean veden kalalaji, joka on kotoisin Aasiasta ja Itä-Euroopasta. Se on tunnettu sopeutumiskyvystään ja kyvystään lisääntyä gynogeneettisesti, mikä tarkoittaa, että naaraat voivat tuottaa kloonattuja jälkeläisiä ilman koiraan geneettistä panosta, käyttäen toisen särkikalan (esim. lahna tai särki) siittiöitä käynnistämään munan kehityksen. Tämä lisääntymistapa on edesauttanut sen nopeaa leviämistä ja menestystä uusissa elinympäristöissä. Hopeakarppi on usein sekoitettu kultakalaan (Carassius auratus) ja ruutanaan (Carassius carassius), mutta sillä on selkeitä morfologisia eroja.
Fyysiset ominaisuudet
- Ruumiinmuoto
- compressed
- Väritys
- Yleensä hopeanharmaa tai pronssinvärinen, kyljet usein vaaleammat ja vatsa valkea. Selkäpuoli voi olla tummempi, joskus vihertävä tai ruskehtava. Evät ovat usein harmahtavat tai kellertävät. Ei yleensä ole kultakalan tapaan kirkkaan oransseja tai punaisia värejä luonnossa.
- Suomutyyppi
- cycloid
- Suun asento
- terminal
- Erottuvat piirteet
- Ei viiksisäikeitä suun ympärillä (toisin kuin karpilla, Cyprinus carpio)., Selkäevän viimeinen ruoto on sahalaitainen ja jäykkä., Kylkiviiva on täydellinen ja siinä on 29-35 suomua., Pyrstön tyvessä ei ole mustaa täplää (toisin kuin joillakin kultakalan muodoilla).
- Selkäevä
- Pitkä selkäevä, jossa 3-4 jäykkää ruotoa ja 15-21 pehmeää ruotoa. Viimeinen jäykkä ruoto on sahalaitainen.
- Pyrstöevä
- Haarautunut pyrstöevä, joka on hieman syvemmin lovettu kuin ruutanalla.
- Rintaevä
- Rintaevät ovat suhteellisen lyhyet ja pyöreäkärkiset.
- Erottuvat evät
- Vatsaevät ovat rintaeviä lyhyemmät. Kaikissa evissä on yleensä harmahtava tai kellertävä sävy.
Tunnistusvinkit
Viiksisäikeet
Tarkista suun ympäriltä: hopeakarpilla ei ole viiksisäikeitä, toisin kuin tavallisella karpilla.
Selkäevän ruoto
Kosketa selkäevän viimeistä jäykkää ruotoa: hopeakarpilla se on sahalaitainen, toisin kuin ruutanalla, jolla se on sileä.
Pyrstöevän lovi
Vertaa pyrstöevän loven syvyyttä: hopeakarpilla se on syvempi kuin ruutanalla.
Väritys
Hopeakarppi on yleensä hopeanharmaa tai pronssinvärinen, ei kirkkaan oranssi tai punainen kuten monet kultakalan muodot.
Kylkiviiva
Laske kylkiviivan suomut: hopeakarpilla niitä on 29-35, mikä on vähemmän kuin kultakalan luonnonmuodoilla (yleensä yli 30) ja enemmän kuin ruutanalla (yleensä alle 35).
Elinympäristö
- Vesityyppi
- freshwater
- Syvyys
- Yleensä matalissa, hitaasti virtaavissa tai seisovissa vesissä, kuten järvissä, lammissä, joissa ja kanavissa. Voi esiintyä myös murtovesialueiden alaosissa.
- Ympäristö
- Suosii reheviä, kasvillisuuden peittämiä alueita, joissa on mutainen tai savinen pohja. Kestää hyvin alhaisia happipitoisuuksia ja suuria lämpötilanvaihteluita. Löytyy usein myös ihmisen muokkaamista vesistöistä.
- Maantieteellinen levinneisyys
- Alun perin kotoisin Itä-Aasiasta ja Itä-Euroopasta (esim. Siperia, Kiina, Korea, Japani, Tonavan valuma-alue). Leviänyt laajalti Eurooppaan ja Aasiaan ihmisen toiminnan seurauksena, ja sitä pidetään monin paikoin vieraslajina.
Akvaariotiedot
- Hoitotaso: intermediate
- Luonne: peaceful
- Ruokavalio: omnivore
- Akvaarion vähimmäiskoko: 200 litraa
- Lämpötila: 10-25 °C
- pH-taso: 6.5-8.0
- Kovuus: 5-20 dGH
- Yhteensopivuus: Sopii yhteen muiden rauhallisten, samankokoisten kalojen kanssa. Vältä aggressiivisia tai hyvin pieniä lajeja.
- Erityisvaatimukset: Tarvitsee hyvän suodatuksen ja säännölliset vedenvaihdot. Pohjamateriaalin tulisi olla hienoa soraa tai hiekkaa, sillä ne tonkivat pohjaa. Runsaasti kasvillisuutta ja piilopaikkoja suositellaan.
Tietoa luonnonvaraisista
- Suojelustatus: least concern
- Kausivaihtelu: Lisääntyy keväällä ja alkukesällä veden lämmetessä. Aktiivinen ympäri vuoden, mutta talvella passiivisempi.
- Markkinahinta: Vaihtelee alueittain, mutta yleensä matala ruokakalana. Akvaariokaupassa hinta riippuu koosta ja värimuodosta.
- Kaupallinen merkitys: low
- Maku: Mieto, hieman mutainen maku, erityisesti jos kalat ovat peräisin seisovista vesistä.
- Rakenne: Pehmeä, hieman luinen.
- Valmistustavat: Paistaminen, Savustaminen, Keittäminen (lihaliemissä)
- Ravintoarvo: Hyvä proteiinin lähde, sisältää omega-3-rasvahappoja, mutta ei yhtä paljon kuin rasvaisemmat kalat.
Avaintiedot
Gynogeneesibehavior
Hopeakarppi on tunnettu kyvystään lisääntyä gynogeneettisesti, mikä tarkoittaa, että naaraat voivat tuottaa kloonattuja jälkeläisiä ilman koiraan geneettistä panosta, käyttäen toisen särkikalan siittiöitä käynnistämään munan kehityksen. Tämä on ainutlaatuinen lisääntymisstrategia.
Vieraslajiinteresting
Hopeakarppi on levinnyt laajalti alkuperäisen elinalueensa ulkopuolelle ja sitä pidetään monin paikoin haitallisena vieraslajina, joka voi kilpailla alkuperäisten lajien kanssa ja muuttaa ekosysteemejä.
Sopeutumiskykyamazing
Laji on erittäin sopeutumiskykyinen erilaisiin ympäristöihin, kestää hyvin alhaisia happipitoisuuksia, suuria lämpötilanvaihteluita ja vedenlaadun heikkenemistä, mikä edesauttaa sen menestystä uusissa elinympäristöissä.
Taksonominen sekamelskaevolution
Hopeakarpin ja kultakalan (Carassius auratus) taksonomia on ollut pitkään kiistanalainen, ja jotkut tutkijat pitävät niitä samana lajina tai alalajina niiden läheisen geneettisen suhteen ja risteytymiskyvyn vuoksi.
Turvallisuustiedot
Turvallinen- Turvallisuustaso: safe
- Myrkyllinen: Ei
- Syötävyys: edible
- Käsittelyohjeet: Hopeakarppi on turvallinen käsitellä. Sen evissä ei ole myrkyllisiä piikkejä. Kuten kaikkia kaloja käsiteltäessä, on suositeltavaa käyttää märkiä käsiä tai käsineitä kalan limakerroksen suojelemiseksi.
Samankaltaiset lajit
Ruutana
Carassius carassius
Ruutanalla on pyöreämpi ja korkeampi ruumis, syvemmin lovettu pyrstöevä (mutta ei niin syvä kuin hopeakarpilla), ja selkäevän viimeinen jäykkä ruoto on sileä, ei sahalaitainen. Ruutanan väritys on usein tummempi, pronssinvärinen tai kullanruskea. Kylkiviivan suomuja on yleensä 31-35.
Kultakala
Carassius auratus
Kultakala on jalostettu hopeakarpista, ja sen luonnonvaraiset muodot ovat hyvin samankaltaisia. Jalostetut kultakalat ovat yleensä kirkkaanvärisiä (oranssi, punainen, valkoinen) ja niillä on usein erilaisia evämuotoja. Luonnonvaraisilla kultakaloilla on usein hieman enemmän kylkiviivasuomuja (yli 30) ja selkäevän viimeinen ruoto on sahalaitainen, kuten hopeakarpilla. Tieteellisesti niiden erottaminen voi olla vaikeaa ilman geneettisiä analyysejä, ja jotkut tutkijat pitävät niitä samana lajina tai alalajina.
Karppi
Cyprinus carpio
Karpilla on kaksi paria viiksisäikeitä suun ympärillä, kun taas hopeakarpilla ei ole lainkaan. Karpin ruumis on yleensä pidempi ja virtaviivaisempi, ja sen suomut ovat suuremmat. Karpin selkäevän viimeinen ruoto on myös sahalaitainen, mutta viiksisäikeet ovat selkeä erottava tekijä.
Tieteellinen luokitus
- Kunta
- Animalia
- Pääjakso
- Chordata
- Luokka
- Actinopterygii
- Lahko
- Cypriniformes
- Heimo
- Cyprinidae
- Suku
- Carassius
- Laji
- Carassius gibelio
Tutustu lajiin Hopeakarppi
Tunnista kaloja missä tahansa
Ilmainen iOS:lle, Androidille ja verkossa. Kuvatunnistus, täydelliset lajitiedot ja paljon muuta.