Onko sinulla kuva? Tunnista kala heti Fishby-sovelluksella.
Avaa sovellusKuvaus
Euroopan siika (Coregonus lavaretus) on lohikalojen heimoon (Salmonidae) kuuluva, laajalle levinnyt ja morfologisesti erittäin monimuotoinen kalalaji. Se on sopeutunut monenlaisiin makean veden elinympäristöihin, kuten järviin, jokiin ja murtoveteen, ja sen ulkonäkö ja elintavat vaihtelevat suuresti eri populaatioiden välillä. Siika on taloudellisesti ja ekologisesti merkittävä laji, joka tunnetaan herkullisesta lihastaan.
Fyysiset ominaisuudet
- Ruumiinmuoto
- torpedo
- Väritys
- Selkäpuoli tummanvihreä tai sinertävän harmaa, kyljet hopeanhohtoiset, vatsapuoli vaalea. Evät ovat yleensä tummat tai harmahtavat.
- Suomutyyppi
- cycloid
- Suun asento
- subterminal
- Erottuvat piirteet
- Pieni, rasvaevä (lohikalojen tunnusmerkki), Pieni suu, joka on usein alaleukaa pidempi yläleuka (alaleuka lyhyempi kuin yläleuka), Suuret, helposti irtoavat suomut, Kapea ruumis, virtaviivainen muoto, Kiduskaarien siivilähampaiden lukumäärä on tärkeä tuntomerkki eri siikamuotojen erottelussa (vaihtelee 15-60 välillä)
- Selkäevä
- Yksi selkäevä, jossa on 10-16 pehmeää ruotoa. Lisäksi pieni rasvaevä selkäevän takana.
- Pyrstöevä
- Syvään lovinen, haarautunut pyrstöevä.
- Rintaevä
- Rintaevät sijaitsevat matalalla, melko pienet.
- Erottuvat evät
- Vatsaevät sijaitsevat rintaevien takana, lähellä peräaukkoa. Kaikissa evissä ei ole piikkiruotoja.
Tunnistusvinkit
Suun asento
Siian suu on yleensä pieni ja alaleuka on yläleukaa lyhyempi tai samanpituinen, mikä antaa sille hieman alaspäin suuntautuneen ilmeen. Tämä erottaa sen usein muista lohikaloista, kuten taimenesta tai lohesta, joilla on suurempi ja terminaalisempi suu.
Rasvaevä
Kuten kaikilla lohikaloilla, siialla on pieni, ruodoton rasvaevä selkäevän ja pyrstöevän välissä. Tämä on tärkeä tuntomerkki, joka erottaa sen monista muista kalalajeista.
Kiduskaarien siivilähampaat
Tämä on tärkein ja tarkin tuntomerkki eri siikamuotojen ja -lajien erottelussa. Siivilähampaiden lukumäärä ja pituus vaihtelevat suuresti eri populaatioiden välillä ja ovat sopeutumia erilaisiin ravintoihin. Esimerkiksi planktonia syövillä siioilla on paljon ja pitkiä siivilähampaita, kun taas pohjaeläimiä syövillä niitä on vähemmän ja ne ovat lyhyempiä. Tämän ominaisuuden tarkastelu vaatii usein asiantuntemusta.
Suomut
Siian suomut ovat suuria ja helposti irtoavia, mikä on tyypillistä monille lohikaloille.
Elinympäristö
- Vesityyppi
- freshwater
- Syvyys
- Vaihtelee suuresti. Järvissä ja joissa yleensä syvemmissä, viileämmissä vesissä, mutta voi nousta pintaan ruokailemaan. Murtovedessä rannikkovesissä.
- Ympäristö
- Suuret järvet, joet, murtovesi (Itämeren rannikkoalueet). Vaatii kylmää, happipitoista vettä. Kutualueet usein matalampia, sorapohjaisia alueita.
- Maantieteellinen levinneisyys
- Laajalti levinnyt Euroopassa, erityisesti Pohjois-Euroopassa, Venäjällä ja Alppien alueella. Suomessa yleinen koko maassa.
Akvaariotiedot
- Hoitotaso: expert
- Luonne: peaceful
- Ruokavalio: filter_feeder
- Akvaarion vähimmäiskoko: Ei sovellu akvaarioon sen koon ja erityisten elinympäristövaatimusten vuoksi. Vaatii suuria, kylmiä ja happipitoisia vesistöjä.
- Lämpötila: 4-18 °C
- pH-taso: 6.5-8.0
- Kovuus: Pehmeästä kovaan, riippuen populaatiosta
- Yhteensopivuus: Ei sovellu akvaarioon. Luonnossa elää parvena.
- Erityisvaatimukset: Ei sovellu akvaarioon. Vaatii suuren tilan, kylmän ja happipitoisen veden, sekä luonnollisen ravinnon saatavuuden.
Tietoa luonnonvaraisista
- Suojelustatus: least concern
- Kausivaihtelu: Kutuaika syksyllä ja alkutalvella, jolloin kalastus voi olla rajoitettua. Parhaimmillaan ruokakalana ympäri vuoden, mutta erityisesti syksyllä ja talvella.
- Markkinahinta: Vaihtelee alueittain, mutta on yleensä arvostettu ruokakala. Hinta voi olla 10-30 EUR/kg.
- Kaupallinen merkitys: high
- Maku: Mieto, hienostunut, hieman pähkinäinen
- Rakenne: Kiinteä, mutta murea, vähärasvainen
- Valmistustavat: Paistettu, Savustettu, Keitetty, Graavattu, Uunissa paistettu
- Ravintoarvo: Hyvä proteiinin, omega-3-rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde.
Avaintiedot
Morfologinen monimuotoisuusevolution
Euroopan siika on tunnettu poikkeuksellisesta morfologisesta monimuotoisuudestaan. Saman lajin sisällä esiintyy useita ekologisia muotoja, jotka eroavat toisistaan esimerkiksi kiduskaarien siivilähampaiden lukumäärän, kasvunopeuden, koon ja elinympäristön suhteen. Tämä on tehnyt sen taksonomiasta haastavaa ja johtanut lukuisiin synonyymeihin ja alalajikuvauksiin.
Jääkauden perintöevolution
Siian monimuotoisuuden uskotaan olevan seurausta jääkauden jälkeisestä kolonisaatiosta ja sopeutumisesta erilaisiin elinympäristöihin. Eri populaatiot ovat kehittyneet itsenäisesti ja sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin, mikä on johtanut nykyiseen laajaan vaihteluun.
Tärkeä ravintokalainteresting
Siika on ollut vuosisatojen ajan tärkeä ravintokala ja kalastuksen kohde Euroopassa. Sen miedon maun ja vähärasvaisen lihan vuoksi se on erittäin arvostettu ruokapöydässä.
Vaelluskalabehavior
Monet siikapopulaatiot ovat vaelluskaloja, jotka nousevat merestä tai suurista järvistä jokiin kutemaan. Toiset populaatiot elävät ja kutevat kokonaan järvissä tai murtovedessä.
Planktonin ja pohjaeläinten syöjäbehavior
Siian ravinto vaihtelee suuresti sen elinympäristön ja siikamuodon mukaan. Planktonia syövät siiat suodattavat ravintonsa vedestä tiheillä siivilähampaillaan, kun taas pohjaeläimiä syövät siiat kaivavat ravintoa pohjasta lyhyemmillä siivilähampaillaan.
Turvallisuustiedot
Turvallinen- Turvallisuustaso: safe
- Myrkyllinen: Ei
- Syötävyys: edible
- Käsittelyohjeet: Siika on turvallinen käsitellä. Sen evissä ei ole teräviä piikkejä, jotka aiheuttaisivat vaaraa. Suomut voivat irrota helposti, joten käsittelyssä kannattaa olla varovainen, jos haluaa säilyttää kalan ulkonäön ehjänä.
Samankaltaiset lajit
Muikku
Coregonus albula
Muikku on yleensä pienempi kuin siika, ja sen suu on terminaalinen (ylä- ja alaleuka ovat samanpituiset tai alaleuka on hieman pidempi). Muikun silmät ovat myös suhteellisesti suuremmat ja sen kiduskaarien siivilähampaat ovat yleensä pidempiä ja tiheämpiä kuin siialla, mikä heijastaa sen erikoistumista planktonravintoon.
Nieriä
Salvelinus alpinus
Nieriällä on tyypillisesti kirkkaammat värit, usein punertavia tai oransseja pilkkuja kyljissä. Sen suu on suurempi ja hampaat ovat selvästi kehittyneemmät. Nieriällä ei myöskään ole siialle tyypillistä pientä, alaspäin suuntautunutta suuta.
Harjus
Thymallus thymallus
Harjuksen tunnusomaisin piirre on sen erittäin suuri ja korkea selkäevä, joka on usein värikäs. Harjuksen suu on myös suurempi kuin siialla, ja sen ruumiinmuoto on hieman tukevampi.
Tieteellinen luokitus
- Kunta
- Animalia
- Pääjakso
- Chordata
- Luokka
- Actinopterygii
- Lahko
- Salmoniformes
- Heimo
- Salmonidae
- Suku
- Coregonus
- Laji
- Coregonus lavaretus
Tutustu lajiin Euroopan siika
Tunnista kaloja missä tahansa
Ilmainen iOS:lle, Androidille ja verkossa. Kuvatunnistus, täydelliset lajitiedot ja paljon muuta.